"Mutta sehän on vain tutkimustoimintaa!" - Miksi jo malminetsinnällä on väliä

Kun monikansallinen kaivosjätti hakee malminetsintälupia kansallispuiston naapuriin, kyse ei ole ihan vain viattomasta tutkimustoiminnasta. Vaikka malminetsintä ei suinkaan aina johda kaivoksen perustamiseen, kaivos on kuitenkin malminetsinnän ainoana tavoitteena. Sen vuoksi siihen on syytä suhtautua vakavasti.

Teksti: Kaisa Naukkarinen 

Rautalammilla järjestettiin 2.3.2021 kaivosilta, jossa Rio Tinton edustajat puolustelivat hankettaan vetoamalla siihen, että on turha puhua kaivostoiminnasta, sillä nyt ainoastaan tutkitaan. Muutaman kipakan yleisökysymyksen jälkeen yhtiön edustaja täsmensi, että ilman muuta tavoitteena on kuitenkin löytää kaivokseen johtava kupari-nikkeliesiintymä.

Tämä on alalla yleistä. Itse asiassa jopa lupia myöntävät viranomaiset toisinaan vähättelevät malminetsinnän vaikutuksia. Malminetsinnässähän vain vähän käännellään kiviä - ja ehkä kairaillaan joitain satoja metrejä syviä reikiä kallioperään. Myöhemmin ehkä räjäytellään ja tehdään koemuotoista louhintaa. Mutta eihän se ole kaivostoimintaa, vaan pelkkää tutkimista! Tällä pyritään perustelemaan, miksi kansalaisilla ei ole tai edes pitäisi olla mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.

On totta, että malminetsinnästä ei aiheudu samanlaisia riskejä ympäristölle kuin varsinaisesta kaivostoiminnasta. Tosin malminetsintäkin voi vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi pohjaveteen.

Vaikka ympäristöriskit eivät ole vielä suuren suuret, kaikki maanomistajat eivät iloitse ajatuksesta, että ulkomainen kaivosyhtiö saa kaivaa ojia ja monttuja, kulkea kairavaunuilla tai pystyttää väliaikaisia rakennelmia myös vastoin maanomistajan tahtoa - nämä kaikki ovat toimintoja, jotka eivät kuulu normaaliin jokamiehenoikeuden piiriin.

Nekään, joita tällainen toiminta ei haittaa, tuskin ilahtuisivat omien tai suvun maiden pakkolunastuksista tai haltuunotosta kaivospiirin käyttöön, puhumattakaan lähivesistön tai pohjavesien vaarantumisesta kaivostoiminnan myötä.

Malminetsinnän suurimmat haitat liittyvätkin siihen, että alueelle suunnitellaan kaivosta. Riski on tietysti alussa pieni, mutta mitä pidemmälle etsinnät etenevät, sitä suuremmaksi riski kasvaa.

"Malminetsintä aiheuttaa pitkäkestoista epävarmuutta alueen tulevaisuudesta."

Malminetsintä voi jatkua samalla alueella pitkään, sillä lupia voi jatkoaikoineen saada jopa 15 vuodeksi. Esimerkiksi MTK-liitot ovat huomauttaneet, että tämä ei vähennä vaan päinvastoin lisää maanomistajiin kohdistuvia paineita. Malminetsintä aiheuttaakin pitkäkestoista epävarmuutta alueen tulevaisuudesta, kun paikalliset asukkaat, yrittäjät ja vaikkapa kiinnostuneet tontin ostajat eivät tiedä, onko lähistölle tulossa kaivosta vai ei.

Eduskunnan talousvaliokunnan mietinnön ja siinä kuultujen asiantuntijoiden mukaan tämän voidaan arvioida mm. haittaavan muuta elinkeinotoimintaa ja jäädyttävän alueeseen kohdistuvia investointeja.

Epävarmuus on tietenkin vain hyväksyttävä, jos toivottuna lopputuloksena on kaivoksen avaaminen. Toistaiseksi olemme vielä riippuvaisia kaivostoiminnasta, ja onneksi Suomestakin löytyy järkevämpiä paikkoja kaivostoiminnalle kuin arvokkaimmat luonto- ja kulttuurialueet. Mutta paikkaan, jonne kaivosta ei joka tapauksessa voida hyväksyä, on vuosikausien epävarmuushaitta kohtuuton kaikille osapuolille.

Tutkijat ovat määritelleet vastuullisen kaivostoiminnan yhdeksi periaatteeksi, että sitä ei tuoda väkisin yhteisöön, jonne sitä ei haluta. Kaivosyhtiöitä suositellaankin usein jo malminetsinnässä välttämään alueita, jotka ovat sosiaalisesti tai ympäristön kannalta erityisen herkkiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tärkeät vesistö- tai matkailualueet sekä saamelaisten kotiseutualue. Paikallisten ihmisten tahtoa tulisi kunnioittaa. 

"Olihan sitä etsintää ennenkin..."

Toisinaan malminetsintää vähätellään myös sillä ajatuksella, että ei tänne ennenkään ole kaivosta tullut, vaikka malmia onkin etsitty. Mielikuva malminetsinnästä saattaa perustua muistumiin menneiltä vuosikymmeniltä, kun GTK tai valtionyhtiöt kartoittivat alueita ja kivinäytteiden kerääminen oli suorastaan isänmaallinen teko. Kaivosteollisuus oli kotimaisessa omistuksessa ja työllisti ihmisiä monilla paikkakunnilla (tosin sen aiheuttamat ympäristöongelmat ovat tulleet esille viiveellä ja nyt niitä korjataan verovaroilla).

Rautalamminkin aluetta on kartoitettu jo vuosikymmeniä aiemmin mm. GTK:n toimesta. On kuitenkin väärin sanoa, että nämä tutkimukset eivät olisi johtaneet "mihinkään" - päin vastoin, ne ovat johtaneet juuri tähän: tilanteeseen, jossa maailman isoimpiin lukeutuva kaivosyhtiö pyrkii alueelle aiempien tietojen ja luultavasti myös nousussa olevien kuparin markkinahintojen innoittamana.

Rio Tinto kertoi Rautalammin kaivosillassa pitämässään esityksessä, että syitä tulla Suomeen olivat mm. vanhoja tutkimuksia koskevat arkistotiedot sekä "Suomen hyvä kaivoslaki". Toisin sanoen sama kaivoslaki, jota on moitittu mm. siitä että se johtaa luonnonvarojemme ryöstökäyttöön.

On selvää, että maailman toiseksi isoimmalla kaivosyhtiöllä on aivan eri resurssit panostaa malminetsintään kuin esimerkiksi valtion omistamalla tutkimuskeskuksella on aikanaan ollut. Ovatpa etsintämenetelmätkin kehittyneet ja akkumineraalien kysyntä kasvanut maailmanlaajuisesti mm. liikenteen sähköistymisen vuoksi.

Siksi meidän ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kun ei aikoinaan tullut kaivosta, niin ei tule nytkään. Yksikään yhtiö ei tutki vain tutkimisen ilosta, vaan taustalla on aina oletus siitä, että jotain hyödyntämiskelpoista on mahdollista löytää.

"Ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kun ei aikoinaan tullut kaivosta, niin ei tule nytkään."

Turhia uhkakuvia ei tietenkään ole syytä alkaa maalailla, mutta vielä huonompi vaihtoehto olisi sulkea silmät ja havahtua vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Mitä enemmän yhtiö nimittäin käyttää rahaa tutkimuksiin ja mitä enemmän se saa kerrytettyä tietoa alueen mineraalivaroista, sitä tiukemmin se myös pitää projektista kiinni. Esimerkiksi Heinävedellä Beowulf Miningin tytäryhtiö on jatkolupahakemuksissaan vedonnut rahasummiin, joita se on jo käyttänyt alueen tutkimiseen. Tukes onkin hiljattain myöntänyt yhtiölle jatkoluvan täytäntöönpanomääräyksellä, jolloin toiminnan saa aloittaa jo ennen valitusten käsittelyä. Heinäveden kunta vastustaa malminetsintää alueella.

Omanlaisensa uhan tuovat myös vapaakauppasopimuksiin (esim. CETA) liittyvät investointisuojat, jotka ääritapauksissa voisivat antaa kaivosyhtiöille mahdollisuuden käynnistää oikeusprosessin Suomen valtiota vastaan, jos ne katsoisivat oikeuksiaan loukatun. Esimerkiksi Romaniassa kanadalainen kaivosyhtiö on vaatinut Romanian valtiolta 4,4 miljardin dollarin korvauksia voimakasta vastustusta herättäneen kultakaivoshankkeen laittamisesta jäihin.

Vaikuttaisikin siltä, että kun kaivosyhtiöt ihan vain tutkivat aluetta, ne samalla alkavat pikku hiljaa kokea omistavansa oikeudet määrätä alueen tulevaisuudesta.

Asian voisi tiivistää näin: Alussa paikallisille ihmisille kerrotaan, että ette te voi tähän vielä vaikuttaa, kun tämä on vasta niin alussa. Jossain vaiheessa viesti sitten muuttuukin päinvastaiseksi: ette te voi tähän enää vaikuttaa, kun tämä on jo edennyt niin pitkälle.

"Tästä tulee ihan siirtomaameininki mieleen."

Uuteen kaivoslakiin onkin lupailtu kunnan itsemääräämisoikeuksien lisäämistä niin, että kunta voisi kaavoituksen avulla päättää, onko kaivoksen perustaminen mahdollista vai ei. Kaivosyhtiön tulisi siksi ymmärtää, että se ottaa tietoisen riskin lähtiessään toteuttamaan kalliita etsintöjä alueella, jonne kaivoskaavan saaminen tulee olemaan hankalaa.

Vaikka malminetsintäluvan turvin ei vielä kaivosta avata, antaa se kuitenkin luvan saaneelle yhtiölle yksinoikeudet alueelta löytyvien esiintymien hyödyntämiseen. Toisin sanoen: jos alueelta löytyy jotain kiinnostavaa, oikeudet siihen kuuluvat jatkossa tälle yksittäiselle yritykselle. Tämä tarkoittaa, että malminetsintäluvista päätettäessä päätetään myös tulevia sukupolvia koskevista asioista. Malminetsintään liittyykin kysymys siitä, kenelle kuuluvat oikeudet maaperämme alla oleviin luonnonvaroihin, ja kenellä on oikeus kerätä niitä koskevaa tietoa.

Siksi on ihan perusteltua kysyä, onko malminetsintää kenenkään kannalta järkevää edes aloittaa alueella, jonne kaivos ei joka tapauksessa sopisi. Siksi on myös tärkeää, että paikalliset asukkaat, vapaa-ajan asukkaat, maanomistajat ja vaikkapa kalastuskunnat ovat perillä kaivosyhtiön toiminnasta alueella ja ilmaisevat mielipiteensä kaikissa mahdollisissa vaiheissa. Silloin yksikään kaivosyhtiön edustaja ei ainakaan pääse väittämään, että he eivät tienneet meistä mitään.

Monikansallinen kaivosyhtiö Rio Tinto käynnistelee Rautalammilla malminetsintää

• valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella
• lähimmillään 50 metrin päässä Etelä-Konneveden kansallispuistosta
• kansallisvedeksi nimetyn Rautalammin reitin varrella ulottuen aivan lähimpien järvien (Konnevesi, Hankavesi, Myhinjärvi, Vahvanen, Korppinen) rannoille
• vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialuen ympärillä
  
  

- kaikki tämä siitä huolimatta, että kuntalaiset ja kunnanvaltuusto ovat suhtautuneet suunnitelmiin kielteisesti. Rautalammin kunta on myös vaatinut uuteen kaivoslakiin paikallistason päätösvallan lisäämistä. Nykyisen kaivoslain ei katsota takaavan paikallistasolle riittävästi keinoja päättää alueen tulevaisuudesta.