Luonto ja ympäristö


Rautalammin reitti - Kansallisvesi

Kansallisvedeksikin kutsuttu Rautalammin reitti, Kymijoen vesistön koillisin osa, on sisävesiemme suurin vapaana virtaava reittivesi. Siihen kuuluu lukuisia vedenlaadultaan erinomaisia suuria järviä sekä patoamattomia koskia. Reitti virtaa säännöstelemättömänä Pielavedeltä Konnevedelle asti. Kirkasvetinen Konnevesi-järvi on reitin keskusjärvi.

Rautalammin reitillä on monipuolinen, puhtaan kirkasvetisen reittiveden kalasto. Tärkeimmät kalastettavat lajit ovat muikku, ahven, kuha, siika, hauki ja taimen. Rautalammin reitti on erittäin uhanalaisen järvitaimenen elinympäristöä, ja reitti kuuluukin muun muassa koskiensuojelulailla suojeltuihin vesiin ja erityistä suojelua vaativiin vesistöihin.

Rautalammin reitti on ikivanha eränkävijöiden kulkureitti. Sen rannoilla on useita kivikautisia asuinpaikkoja ja mm. Toussunlinnan esihistoriallinen kalliomaalaus Hankaveden eteläpäässä.

Lue lisää Rautalammin reitistä.


Etelä-Konneveden kansallispuisto

Vuonna 2014 perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto on nopeasti noussut yhdeksi suosituimmista keskisen Suomen retkikohteista. Vuonna 2020 kansallispuistossa vieraili lähes 50 000 kävijää. Etelä-Konneveden kansallispuisto muodostuu kirkasvetisen Konnevesi-järven aavoista selistä, saarien sokkeloista ja jylhästä vuorimaasta. Puiston tunnuslaji on kalasääski. Alueen sääksikanta on keskisen Suomen tihein.

Lue lisää Etelä-Konneveden kansallispuistosta.

 

Rautalammin vuorimaa 

Niin kutsuttu Rautalammin vuorimaa koostuu vaihtelevista ja monimuotoisista kallioalueista sekä jylhistä vuorimaisemista. Alue on ainutlaatuinen kokonaisuus ja suosittua retkeilyaluetta. Vuorimaahan kuuluu lukuisia maiseman- ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita kallioalueita, joista osan Suomen ympäristökeskus on määritellyt valtakunnallisesti arvokkaiksi. 


Kaivostoiminta ja ympäristö

Kaivostoiminnan vaikutukset ympäristöön aiheutuvat mm. ilma- ja vesipäästöistä, kaivannaisjätteiden varastoinnista, hajuhaitoista sekä louhinnan ja räjäytysten aiheuttamasta melusta ja tärinästä.

Kaivostoiminta vaikuttaa alueen vesien määrään ja laatuun. Esimerkiksi kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pinnan korkeuksia ja muuttaa vesien virtausreittejä louhosalueen ympäristössä. Kaivosalueen vedet voivat aiheuttaa vesistöjen samentumista, happamoitumista tai suolaantumista, lisätä metalli- tai ravinnekuormitusta ja aiheuttaa haittaa vesieliöille tai vesien talous- ja virkistyskäytölle. Tämä voi alentaa myös kiinteistöjen arvoa etenkin rannoilla.

Erityisesti metallimalmikaivosten (kuten kupari ja nikkeli) ongelma on kaivannaisjätteiden pitkäaikainen varastointi. Kaivannaisjätekasojen pölyäminen voi aiheuttaa maaperän pilaantumista tai happamoitumista, muuttaa kasvillisuuden elinoloja, aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja estää kasvien yhteyttämistä. Vesipäästöt voivat puolestaan johtaa pohja- tai pintavesien pilaantumiseen, suolaantumiseen tai rehevöitymiseen vielä pitkään toiminnan päättymisen jälkeenkin.

Myös malminetsinnällä on ympäristövaikutuksia, tosin lievempiä kuin varsinaisessa kaivostoiminnassa. GTK:n tutkimusraportin mukaan malminetsintä voi aiheuttaa mm. pintavesien samentumista, muutoksia elinympäristöille tai laji- ja luontotyyppiesiintymien tuhoutumista. Kairaukset aiheuttavat paikallisesti melua ja tärinävaikutuksia. Myös koelouhinta aiheuttaa melua sekä päästöjä vesiin ja ilmaan.


Lue lisää kaivosten ja malminetsinnän ympäristövaikutuksista.


Luo kotisivut ilmaiseksi!